15.10.2022

100/100 Jaanan ja Petrin 100. maraton vuonna 2022

SE ON SIINÄ!

Lähdössä Petri, Jaana, Elke, Pekka, Maija, Sari, Reetta ja Pasi

 Vasemmalla Janne ja Mikko

Tänään oli suuren urheilujuhlan tuntua. Maratoonareita 12 ja muita juhlijoita muutama.

Juhlakalut minä ja Petri edettiin rauhallisesti nauttien. Sää suosi: vain ne ennusteessa olleet kolme pisaraa satoi 😉

Yhdistetty lahja- ja huoltopöytä

 

Kello 12 tuli pizzalähetti tuoden 10pizzaa. Hyvää maraton tankkaukseen, nam. Juotavia oli joka makuun ennen, aikana ja jälkeen juoksun😀

Maaliin käsi kädessä

Maaliin tultiin niin vauhdikkaasti ja äänekkäästi, että kamerat ei ehtineet tarkentaa - onneksi. 

Näiden kanssa juostu eniten yhdessä 

 

Me tehtiin se!

4 X 100 maratonia vuonna 2022

Perinteinen kakku- nyt kahdelle

Juhlat jatkuivat...

14.10.2022

99/100 Petrin Maraton, Kangasala

Ai kauhee! Mutta palikat tänään kohdillaan. Minulla myöhäinen lähtö, koska työpäivä päättyi klo 15. Lentävällä lähdöllä Kangasalle. Toipilas Petri siellä veteli jo Jukan kanssa. Petri kertoi, että sujuu ihan hyvin. Oli aluksi ottanut varovasti ja kokeilut kuntoa. Kun Jukka tuli mukaan, oli keskivauhti parantunut minuutilla. Juoksimme sitten kolmistaan. Petri vitsaili, että taas kun minä tulin mukaan keskivauhti parani minuutilla. Yritimme kyllä pitää Petriä kurissa ja annoimme hänen määrätä vauhdin.

Olimme Pekan kanssa laskeneet keskiviikkona oikein, että myös Ritva ja Mika tänään mukana. Kun saatiin myöhemmin lähteviksi vielä Janne ja Veikko niin Mikko mukaan lukien meitä oli taas yhdeksän maratoonaria reitillä.

Sain saatella Petrin maaliin ja neuvoin hoitelemaan itsensä huomista varten kuosiin 😀 Ei saa vilustaa itseään ja tulla uudelleen kipeäksi. Janne oli tullut myös juoksemaan ja sainkin hänestä seuraa parille kierrokselle. Sitten hän päätti ottaa oikein vauhdikkaasti ettei menisi tänään niin myöhään.

Illat pimenee

 Yksin juostessa alkoi tuntua vähän tahmealta. Pikku hiljaa jouduimme me vielä matkalla olijat kaivamaan heijastinliivit, heijastimet ja otsalamput esille. Valaistulla reitillämme oli paikoitellen pimeää, koska osa lampuista oli ehkä rikki. Pekka kertoi, että myöhemmin illalla näytti siltä, että joka toinen lampuista olisi sammutettu.

Toiseksi viimeisellä kierroksella eli 9.llä soitin äidille terveiset 99. maratonilta. Kierroksen päätteeksi Janne sai minut kierroksella kiinni ja juoksimmekin sitten viimeisen kierroksen yhdessä. Paitsi, että n. kilometri ennen maalia Janne huomasi pääsevänsä alle 5 tunnin ja otti loppukirin.

Reilusti klo 21n jälkeen lähdin kotia kohti ja edessä vielä kakun tekoa huomista varten 😀

98/100 Petritön Maraton, Kangasala

Ai, että jännitys tiivistyy. Petri ilmoitti maanantaina olevansa kipeänä. Tiistaina porukasta putosi vielä kolme vakituista. Minulla taas klo 7 lähtö, joten laitoin Petrille viestiä, että ilmoittaa, jos ei saada riittävästi juoksijoita.

Nykyinen kääntöpaikka valotolpalla

 Lähdin liikkeelle vasta n. klo 07.20, koska olin päättänyt juosta kolme kierrosta ja tulla sitten klo 9 lähtöön. Siinä piti olla ainakin Markku ja pelastava enkelimme Miia. Hän oli ilmoittautunut uutena juoksijana.

Pääsin matkaan +5 asteen "lämmössä", mutta päiväksi oli luvattu aurinkoista syyssäätä. Pari lepopäivää oli taas palauttanut kroppaa ja juoksu kulki oikein kivasti. Näin taas kaikki koiran ulkoiluttajat sekä kouluun ja töihin menijät aamutuimaan.

Petrin näin ohimennen, kun hän kävi tuomassa huoltoon vettä ym. Kovasti yrittää toipua perjantaiksi. Hänellä onkin  yksi maraton enemmän kuin minulla, joten nyt vain katsotaan toipuuko hän perjantaiksi. 

Veikko juoksi minua vastaan kolmannella kierroksellani. Hän olikin lähtenyt liikkeelle omia aikojaan. Kolmen kierroksen jälkeen minulle jäi reilusti aikaa odotella uutta lähtöä. Markku olikin uskollisesti odottamassa lähdössä. Ehdimme siinä arvuutella tuleeko Pekka ja Miia vai pitääkö meidän juosta vain pitkä lenkki.

Riikka onneksi ilmoitti, että Pekka oli kyllä tulossa, mutta tulisi vasta n. 20min. päästä. Ja kohta jo Miiakin pyöräili paikalle. Hän oli eksynyt tullessaan nyt jo kuuluisan metsätien kautta, joka siis on poikki. Helpotuksen huokaisu - meitä on viisi! Ja Riikka voi suorittaa sen oman 10km:ään eikä maratonia.

Miia -pelastava enkelimme - olikin mukavaa seuraa. Hyvä juoksija, iloinen ja juttelevainen. Hän pitikin hyvää vauhtia yllä. Jouduimme hieman Markun kanssa jarruttelemaan, kun meillä vielä ainakin kaksi maratonia edessämme tällä viikolla. Pekka tuli reitille, kuten olimme häneen luottaneetkin. Juoksi hetken kanssamme ja jatkoi sitten omaa tahtiaan. Veikko otti meidät kolme kiinni ja juoksimme sitten nelistään.

Kahdeksannella kierroksella oikea pohje kirrasi taas kiinni. Aivan samoin kuin viime maratoneilla. Ensin tulee sellainen tunne kuin polvitaipeen takana olisi patti ja sitten kireys siirtyy alas päin. Alamäessä tuntui oikein viiltävä kipu. Onneksi sain puristelemalla sen loppumaan. Jatkoin varovaisesti. Otin huollossa vielä varmuuden vuoksi suolaa. Antoihan se jalka sitten juosta, mutta hiljensin vähän vauhtia sitä säästääkseni. Päästettiin Miia ja Veikko menemään ja Markku jäi seurakseni kahden kierrokseni ajaksi.

Markku toivoo voivansa jättää perjantain väliin, mutta aikoo osallistua lauantaina. Pekan kanssa mietittiin/toivottiin/suunniteltiin ketkä kaikki voisivat tulla perjantaina juoksemaan. Arvelimme saavamme porukan kasaan, vaikka sairastuvalla tai toipilaina olisi vielä väkeä. Eli ei muuta kun kakun tekoon 😀

  

08.10.2022

97/100 Petrin Maraton, Kangasala

Huh! Vaikka eilen juhlittiin ihan kohtuudella, niin olipas tämä aamu raskas. Herätys klo 5:30 ja mies töihin. Itse ihan puuduksissa. Kun olin lähdössä uudelleen liikkeelle ennen klo 7, niin satoi kaatamalla. Ei kun vaatteita vaihtamaan ja sadeasu päälle.

Sataa, sataa ropisee...Kuva:Olavi Vähämäki

 Sade hiukan hellitti, kun pääsin Kangasalle, mutta jatkui oikeastaan koko juoksun ajan. Vaikea sää, kun lämpöä oli 12-13 astetta ja aika kova tuuli. Välillä tuntui, että vaatetta on ihan liikaa.

Onneksi meitä "sankareita" riittää. Jo ennen virallista lähtöä meitä oli viisi reitillä! Minun lisäkseni Pauli, Janne, Pekka ja Mika. Myöhemmin matkalle lähtivät Olavi, Timo, Mikko, Veikko ja Petri. Minna juoksi taas puoli maratonin ja Riikka taivalsi oman kymppinsä.

Matkani tuntui edistyvän hitaasti. Välillä juteltiin Jannen ja Paulin kanssa uudesta valollisesta reitistämme. Välillä täytyi säätää vaatetusta. Kolmen kierroksen jälkeen minulla oli vielä reilut 10min aikaa klo 9 lähtöön ja päätin jatkaa matkaa yksin. Uudessa reitissä on se hyvä puoli -valojen lisäksi, että siinä kaverit tulevat vastaan joka kierroksella.

Jouduin vaihtamaan yläosaan sekä paidan että toisen sadetakin, koska 4 kierroksen jälkeen olo tuntui ikävältä märissä vaatteissa. Sadehousujen kanssa menin vähän pidempään, kun niiden riisuminen vie aikaa. Mutta kun jäljellä oli enää kolme kierrosta, otin nuo pussihousut. pois. 

Pojilta vetoapua Kuva: Olavi Vähämäki

Tavoitin Mikon ja Veikon, joilta sain hieman vetoapua, kun menivät vähän vauhdikkaammin. Minun pohkeeni, joka kipuili jo eilen alkoi uudelleen vaivata seitsemännellä kierroksella. Alamäet ja tasaiset menivät kohtuullisesti, mutta ylämäissä kiristi ikävästi.

Veikko otti irtioton ja otti Mikaa kiinni. Mikko jäi kertomaan uniaan minulle ja matka edistyi hauskasti. Lopulta tulin maaliin ihan yksikseni ja jälleen sateessa. Pääsin kuin pääsinkin alle 6h, vaikka tuntui, että matka kesti ja kesti. Nyt huilataan ja ensi viikolla loppukiri.

Uusi valollinen talvireittimme

  

07.10.2022

96/100 Markun vuoden 2022 100. maraton, Kangasala

Lähtötunnelmissa

Ja taas on syytä juhlaan!

Tänään Markku pääsi tavoiteeseen eli vuoden 100. maraton juostu.

Kaikkiaan 12 maratoonaria ja kaksi lyhyemmille matkoille oli saapunut saattamaan Markkua maaliin. Perjantaipäivästä johtuen lähtijöitä oli pitkin mahdollista aikaikkunaa.

Juoksu sujui rennosti. Välillä kahvitellen ja kakkua nauttien. Markku vaatimattomana miehenä otti rauhallisesti jopa maaliin pääsynkin. Hän on myös tällä hetkellä eniten maratoneja Kangasalla tänä vuonna juossut. Lisäksi hän ei edes lupautunut sitoutumaan projektiin, mutta niin vain juoksi sen meistä toisena.

Syksyllä maaliin tullaan pimeässä

Nyt hymyilyttää

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

...kakkua tietysti

Muistoja projektin varrelta

Ja projekti jatkuu...

04.10.2022

95/100 Nyyttärimaraton, Malmi

Aamulla vaihto Ismon kanssa, kun hän tuli yövuorosta ja minä lähdin ajelemaan kohti Malmia. Loppupäässä olikin sitten melkoinen ruuhka. Kehä I:llä sai ihan madella liittymissä.

Klo 8:01 lähdin keräilemään taas yhtä suoritusta. Juha oli ilmoittanut, että tänään juostaisiin edestakaista reittiä. Ihanan tasaista tiedossa siis. Pekka oli huollossa minun lähtiessäni. Kyselin kumpaan suuntaan hän oli ensin lähtenyt. Samaa olin itsekin ajatellut, että myötäpäivään. Edestakaisella reitillä juostaan myötäpäivää n 1,2km N-merkille ja sitten takaisin lähtöpaikalle, josta jatketaan vastapäivään samoin N-merkille ja takaisin. Tästä tulee reilu 5km eli minulle juoksukello näytti 5,3 km. Tämä sitten 8 kertaa.

Eivät jalat olleet päivän levossa tulleet yhtään notkeammiksi, mutta onneksi ne taas hiukan lämmetessään antoivat periksi, että taas mennään. Hanna ja Marko tulivat heti vastaan ja kohta Katjakin moikkaili. Edestakaisella reitillä on kiva, kun näkee sentään muitakin juoksijoita. Juha tuli aina vauhdikkaasti vastaan hymy huulilla.

Tänään eväinä mehua, banaania, suolakeksejä ja suklaata. Pieni huolto aina tuon n. 5km:n jälkeen. Katja sai minut neljännellä kierroksella kiinni ja jäi juttelemaan. Minä sain vähäksi aikaa enemmän vauhtia, kun oli Katja kirittämässä. Sitten hän jatkoi vauhdikasta menoaan. Minä sain melkein kiinni Hannan ja Markon. Hanna päätti juuri silloin jättää Markon ja lähti juoksemaan kovampaa vauhtia. En jäänyt juttelemaan pitemmäksi aikaa Markon kanssa, vaan pidin vähäisen vauhtini yllä.

Aika vaikeaa oli kierrokset 4-6. Joutui hieman ruoskimaan itseään liikkeelle. Aiemmin lähteneet pääsivät jo maaliin, kun minä jatkoin muutamien hitaimpien kanssa matkaa. Huollossa vaihdettiin Hannan kanssa kuulumiset. Hän oli jo saanut maratoninsa täyteen. Hänellä on vielä 8 maraa matkaa sadanteen, kun minulla tämän jälkeen viisi. Hannalla tavoite saada lokakuun loppuun mennessä nuo 100 täyteen. Hanna vielä onnitteli tulevasta, jos ei nähdä, mutta toppuuttelin, että päivä kerrallaan.

Kaksi viimeistä kierrosta menivätkin sitten jo matkan loppua odotellessa ihan kohtuullisesti. Maaliin pääsin reilun 10min aiemmin kuin sunnuntaina, joten kyllä tasaisesta reitistä on hyötyä. Tämä taisikin olla viimeinen juoksuni Malmilla tänä vuonna. Katsotaan miten maisemat muuttuvat talven aikana. 

Viisi maratonia viikossa otti voimille. Nyt on kaksi lepopäivää ennen loppurutistusta. Toivottavasti hierojani Kari saa tähän kroppaan vähän rentoutta huomenna.

Vielä pari kierrosta kuva: Juha Kemiläinen

2.10.2022

94/100 Fuck The Cancer Nyyttäri, Malmi

 Elina taiteillut julisteen lähtöön kuva: Minna

Tänään piti lähteä juoksemaan hyvän asian puolesta eli juoksukaveri selättämässä syövän. Hänen sairausloma lopuillaan ja heti paanalle. Toivottavasti on tällä sipuli.

Aamulla lähtö klo 06:20 eli hieman myöhässä. Lisäksi tien päällä oli hernerokkasumu. Jouduin ajemaan kokeintaan 80km/h alkumatkasta.

Onneksi sää selkeni. Näin ketun kulkevan tien poikki. Ja oli kettu eikä supi. Se nimittäin jäi ojan penkalle katselemaan, kun ajoin ohi. Sitten näin joutsenparven lentävän tien yli. Ensimmäiset muuttajat, jotka näin.

Malmille saavuin muutaman minuutin yli klo 8:n. Autoja oli jo paljon. Lähdin tavoittelemaan nollakierrosta. Minna ja Hanna tulivat minua vastaan. Näin myös Sarin.

Jalkani olivat aika jäykät ja kesti jonkin aikaa ennenkuin vertyivät edes vähän. Minna oli ilmoittanut, että tänään kierretään reittiä vastapäivään. Mukavaa vaihtelua.

Toisella kierroksella sain Jannen kiinni. Hän totesi kävellessään, että tänään on pelkkää ylämäkeä. Hetken kävelin hänen kanssaan, mutta yritin sitten saada jalkoihini liikettä. Huollossa Katja pyyhkäisi vauhdikkaasti ohitseni. Toiset ne vaan jaksaa.

Minulla oli tänään "retkieväät" eikä mitkään maratoneväät. En ollut yhtään varautunut eväisiin ja illalla haalittiin mitä kaapeista löytyi. Jo toisen kierroksen jälkeen oli nälkä. Aamulla aikaisin ei maistunut muu kuin kaurapuuro ja lasillinen mehua. Huollossa join ensin sekamehua ja sitten otin mukaan kaksi suolakeksiä ja palan keksisuklaata. Näitä eväitä toiset olisivat kyllä hämmästelleet 😀

Jalat tuntuivat tosi raskailta. Kolmannella kierroksella ohitin juuri lenkille tulleen naisen. Kun pysähdyin huoltoon ja napostelin eväitä kävellessäni, hän tuli rinnalle ja kysyi saisiko häiritä. Ei mitään häiriöö. Hän oli googlannut Nautiskelijamaratoonarit ja halusi tietää miten olen Malmilla. Mieltäni lämmitti, kun hän vielä sanoi kiinnittäneensä huomion, kun olin niin pro! Pro! No, hänpä ei ollut nähnyt Katjaa, Minna tai Hannaa juoksemassa. Kerroin projektistamme, maratonkeräilijöistä yms. Juoksimme hetken aikaa yhdessä, mutta sitten hän lähtikin jo kotia kohti. Neljäs kierros alkoikin hänen kauniiden sanojensa saattamana vauhdikkaasti, mutta sitten totuus iski. Neljäs ja viides kierros olivat kyllä vaikeita. Jalat oli väsy ja koko nainen oli väsy. Neljä maratonia viikossa, lyhyet yöunet ja aikaiset aamuherätykset on huono yhtälö 😄

Kierros kerrallaan Gallowayn menetelmällä. Onneksi sää helli meitä ja aurinko paisteli välillä. Näin jo maaliin tulleen Elinan huollossa ja ehdittiin vaihtaa muutama sana ennen kuin lähdin kuutoskierrokselle. Sen lopussa ohitin Jannen ja ennen viimeistä kierrostani vaihdettiin huollossa muutama sana. Olin nähnyt Pekan auton, mutta se oli poistunut niin aikaisin, että Pekka oli varmaankin joutunut keskeyttämään. Harmi.

Pääsinhän minäkin vihdoin maaliin. Vaatteita vaihtaessani näin vielä Pian juoksevan ohi.

Maalissa